Kolme naista kutsutaan kiintoisan selittämättömällä tavalla käsittelemään sukupuolisia mieltymyksiään sijaisterapeutin ja sosiaalityöntekijän (kuvion ainoa miespuolinen henkilö) ohjauksessa. Yhden naisen kohdalla äärimmäinen sukupuolivietti liittyy hyväksikäyttöön: muiden tapauksissa se vain on mitä on. Naiset keskustelevat. Ja masturboivat. Ja haaveilevat yksinäisyydessä. Vapaapäivänään he osallistuvat himoitsemiinsa seikkailuihin. Lopuksi juuri mikään ei ole muuttunut, mikä on monella tapaa hyvä asia. Asian ytimessä on nautinnollinen ajankäyttö ja lepo – ja sen tosiasian hyväksyminen, ettei kokonaisen jalkapallojoukkueen hoitelemisesta tai rekkakuskin kaikkiin ruumiinaukkoihin tarjoamasta kovasta käsittelystä nauttiminen tee kenestäkään huonompaa ihmistä.
____
Three women are invited to deal in a curiously unspecified fashion with their sexual predilections under the guidance of a substitute therapist and a social worker-factotum (the set-up’s lone male figure); in one case, the extreme sexual drive is connected to a story of abuse – with the rest, it is what it is. The women talk. And masturbate. And engage in solitary reveries. On their day off, they all go for the kind of adventures they crave. In the end, little has changed, which in many ways is a good thing. It’s all about enjoying the time and rest, and learning to accept that one is not a lesser person just because one enjoys blowing a whole football squad, or getting taken in every orifice the rough way by a trucker.
