José Juan Bigas Luna oli Espanjan elokuvalle samaa kuin mitä Tinto Brass on italialaiselle tai mitä Rolf Thielen pitäisi olla saksalaiselle: aivokurkiainen, joka yhdistää elokuvan kaksi puoliskoa – korkean taiteen ja kurittoman viihteen. Transiciónin eli Espanjan fasismista demokratiaan siirtymisen jännitteisinä vuosina Bigas Luna oli parhaimmillaan: kuten nuori Pedro Almodóvar, hän käytti seksploitaatiotarinoita kaivautuakseen syvälle kansakunnan sekaiseen ja vieraantuneeseen psyykeen, jota tässä elokuvassa edustaa kastiliankielinen nuori psykopaatti Leo. Paetakseen kotinsa oidipaalisesta vankilasta mies norkoilee katalaanipääkaupunki Barcelonan sataman punaisten lyhtyjen alueella El Ravalissa – josta hän lopulta kaappaa vangikseen Bilbaon, prostituoidun jonka nimi viittaa toiseen satamakaupunkiin kaukana Baskimaassa, jossa noihin aikoihin terrorismi piti valtaa… Vuonna 1978 elokuvan pornografisen suora, fetisseistä tiheä erotiikantaju teki siitä välittömän skandaalimenestyksen – ja tänä päivänä se seisoo horjumatta yhtenä uudemman espanjalaisen elokuvan monitasoisimmista teoksista.
____
José Juan Bigas Luna was to Spanish cinema what Tinto Brass is to Italian or Rolf Thiele should be to German: The callosal commissure that connects the two spheres of film – advanced art and reckless entertainment. During the transición, the tense years of Spain’s development away from Fascism to Democracy, Bigas Luna was at his best: Similar to young Pedro Almodóvar, he used sexploitation narratives to dig deep into the nation’s messed up, alienation-wrought psyche, here represented by Castilian Spanish-speaking young psychopath Leo who tries to escape his Oedipal prison at home by haunting Catala capital Barcelona’s harbour red light district El Raval – where he finally sequesters a prostitute called Bilbao, named after another harbour town, yonder in the Basque Country where in those days terrorism ruled… Back in ’78, the film’s pornograph’ishly frontal, fetish-dense sense of erotica made it an instant succès de scandale – today it still stands tall as one of the most multi-layered works of modern Spanish cinema.
