Michael Glawogger tunnetaan 2000-lukulaisen dokumenttielokuvan suurmiehenä – olkoonkin, että hän on tehnyt enemmän fiktiota kuin dokumenttielokuvia. Nacktschnecken on yksi hänen suosituimmista fiktioelokuvistaan, ja Itävallassa se on saavuttanut tietynlaisen kulttiaseman. Ei ihme: onhan tämä tarina sekä hilpeä että viisas. Max ja Johann, toivottomia ja puutteessa eläviä opiskelijoita molemmat, koittavat lyödä rahoiksi tekemällä pornovideon nokkelan ystävättärensä Maon kanssa. Harva nykyauteur kykenee siihen mihin Glawogger: yhdistämään helposti aukeavan hupailun filosofisesti ja moraalisesti syvälliseen, rienan vakavuuteen, rahvaanomaisen ja korkeakulttuurisen. Nacktschnecken on todistettavasti hauska myös vuosien ja lukuisien uusintakatseluiden jälkeen. Sääli, että Glawogger meni kuolemaan ennen kuin ehti tehdä tästä elokuvasta pornoversion.

Michael Glawogger is mainly known as an axiom of 21st century documentary cinema – despite having made more fiction than non-fiction features, the most successful of which was Nacktschnecken, since long a certifiable cult movie in his native Austria. And no wonder: The story of Max & Johann, two hapless cum underfucked students, and Mao, their smarty-cookie lady friend, who try to make some quick money by shooting a porn video is as wise as it is hilarious. Like few other modern auteurs, Glawogger was able to mix the broad and ridiculous with the philosophically erudite and morally profound, the off-beat with the serious, the outré with the pensive, the low- with the highbrow. While at first feeling a bit zeitgeisty (few things were hipper in Austria back in the days than Graz’ Theater im Bahnhof where the three protagonists all played), Nacktschnecken has proven by now that it’s a masterpiece for the ages: one of those rare comedies one can watch again and again, and they’re still funny. It’s sad that Glawogger died before he could realize one of his dearest projects: a porn remake of this film…