Charlotte, Brownian Movementin sankaritar, yhdistää melankolisenkauniilla tavalla Lilianin (Without a Stitch) ja Gabyn (Pity Fu*k): Brysselin sulatusuunin päivänvalossa hän on arvostettu ja menestyksekkäästi avioitunut lääketieteilijä – mutta vetäytyessään oman vuokrahuoneensa salaiseen valtakuntaan hän muuttuu etsii ja löytää uusia himon ulottuvuuksia. Charlotte nai miehiä, jotka eivät päivänvaloa kestä: läskejä, karvaisia, kaljuja, vanhoja, vammaisia ja niin edelleen ja edelleen. Mutta ei häntä kiihota vain normista poikkeaminen – joskus riittää oivallus halvan pyyhkeen tarjoamista mahdollisuuksista, siitä miltä sen pinta tuntuu persposkia vasten hinkatessa. Näinkin vaatimaton aistillinen uutuus riittää tuomaan muassaan hetkellisen ekstaasin. Brownian Movement aiheutti teatterilevityksensä aikaan melkoisen vastareaktion: machot sukupuoleen katsomatta inhosivat tätä näyttävää mutta hallittua modernistista melodraamaa. Elokuvan viimeinen repliikki, jonka lausuu uskomaton Sandra Hüller, jää kaikumaan yhtenä elokuvahistorian rohkeimmista lausunnoista.

Charlotte, Brownian Movement‘s heroine and one of the most formidable female figures in contemporary cinema, plays like a melancholically beautiful mix of Lilian (Without a Stitch) and Gaby (Pity Fu*k): To Euro-melting pot Brussel’s public eye she’s a respected academic and medical researcher with a success- cum beautiful husband – but when she withdraws into that very special secret empire she made for herself in a small rented room, Charlotte becomes an explorer-poetess of desire by fucking men common consensus considers abject: the heavy and the hairy and the bald and the old and the handicapped and and and. But it’s not only the defiance of norms that turns Charlotte on: Sometimes, it’s just the feeling aroused by a cheap towel so far not used – how she wiggles with her ass over its surface, delighting in experiencing a new sensual impression, one that’s a nuance only different from impressions already known yet new enough for the briefest moment of ecstasy. When Brownian Movement hit the theatres about a decade ago, the macho middlebrow of all genders hated this visually sumptuous while calmly controlled modernist melodrama whose last line, delivered with an eerie sense of sorrow by the ever-incredible Sandra Hüller, still reverberates through the echo chambers of cinema as one of the boldest statements ever made by a character in all the history of film.