Mikä olisi parempi tapa päättää pitkä haluille omistettu viikonloppu kuin kunnon pamaus – elokuva, joka on niin omistautuneen hupsu, että siitä muodostuu äärimmäinen yin Luminous Procuressin yangille? Andrei Feher (jonka Vivan vakiokävijät muistavat hänen vuoden 1980 elokuvastaan Gräsänkor på skandalsemester) ei kenties ole tämän planeetan suurin ohjaaja, mutta hänen poikkeuksetta vallaton asenteensa näyttelijöitään ja kohtauksiaan kohtaan tekevät hänen elokuvistaan automaattisesti hervottoman hurmion ja riemun, ellei peräti silkan outoilun ja hilpeän hulluuden vyörytyksiä. Tämän leffan vaihtoehtoinen otsikko tiivistää koko juonen: World Sex Festival – parit ympäri pornomaailman älyttömissä asuissa ottavat naimalla mittaa toisistaan nähdäkseen kuka on planeetan kovin panemisessa. Ja kaiken tämän keskellä: Les Rita Mitsoukon Catherine Ringer tekee överin karnevaalimaisen roolin moderaattori-Maggiena väännellen naamaansa, syytäen hölynpölyä ja putkahdellen kuvaan mitä oudoimpiin aikoihin kesken ties minkä irstailujen. Tarvitaan Jumalaa (tai jotakuta vastaavaa) tuomaan jonkinlaista järjestystä näihin menoihin, jotka viimeistään puoliväliin päästessä ovat menneet reisille ja heittäneet häränpyllyä.
____
How to better get out of a long weekend dedicated to desire than with a blast – a film so dedicated to its silliness that is becomes the ultimate yin to the yang of Luminous Procuress?! Andrei Feher (known to Viva regulars for his 1980 Gräsänkor på skandalsemester) may not be the greatest director on this planet but he always sports such a rambunctious attitude towards his actors and set-pieces that his movies automatically turn into cascades of outrageous rapture and glee if not plain zaniness and merry lunacy. This flick’s alternative title nails the whole plot: World Sex Festival – couples from different parts of the porn globe in stupid costumes fuck it out to see who’s the globe’s grandest at shtupscrewshaggig. In the midst of it all: Les Rita Mitsouko’s Catherine Ringer who’s giving an over-the-top carnivalesque performance as Maggie the Moderator pulling faces, blabbering nonsense and turning up in the weirdest moments at whichever debauchery. It needs God (or someone similar) to bring some order into proceedings which at latest by midpoint have gone south and topsy-turvy.
