Argentiinalaissyntyisen ranskalais-autrice Nelly Kaplan tykkäsi pukea populaareja ranskalaisia leffagenrejä uusiin surrealistiseen asuihin lisäämällä niihin feministis-eroottisen kerrontakulman. Néa, hänen versionsa hyvin 70-lukulaisesta komedia-aiheesta, rikkaista törkyisistä ihmisistä, on tästä erityisen kiintoisa, loputonta peiliä muistuttava esimerkki. Yhtäältä se on filmatisointi yhdestä paremmin kirjailijanimellään Emmanuelle Arsan – jep, se Emanuelle – tunnetun Māryāth Rollet-Andrianen romaanista; toisaalta sen tarina salanimellä erotiikkaa kirjoittavasta teinitytöstä voidaan nähdään omaelämäkerrallisena, sillä Kaplan julkaisi 50-luvun lopulla ja 60-luvun alussa muutamia taiteellisen tuhmia kirjoja kynänimellään Belen. Totta kyllä, Kaplan oli tuolloin miltei kolmekymppinen ja Néa on 16, mutta tämä lisää tres seiskariranskalaisen kierteen hänen flirttailuunsa kirjakauppiaan ja potentiaalisen kustantajansa Axel Thorpen kanssa (kenties muunnelma Kaplanin kirjallisesta mentorista Éric Losfeldistä?). Sitä paitsi tässä on kyse paljon muustakin – kokonainen perhe joutuu helvettiin, koska jokaisella tuntuu olevan jotain kiellettyä säätöä käynnissä. Mikä tekee Néasta fantastisen satiirin yhteiskunnasta ja sen tavoista – runsaalla sangen 70-lukulaisella voihkinnalla ja hyväilyllä maustettuna! Harvoin nähty mestariteos palaa lopulta isolle kankaalle!
