Brittiläisen eksploitaatioelokuvan aksiooma Peter Walker ei eläessään suostunut myöntämään, että hänen naisvankila-roughiensa sisälsi poliittisesti progressiivisen agendan, mutta on vaikea uskoa hänen olleen epätietoinen tuona aikana käydyistä keskusteluista koskien ruumiillisen rangaistuksen ja kuolemantuomion palauttamista Englantiin. No, kenties hänellä ei ollutkaan aiheesta sanottavaa, mutta paljon näytettävää oli: salainen ja erittäin yksityinen rangaistuslaitos huonoina ellei suorastaan pahoina pidetyille tytöille; pitkitettyjä piiskaussessioita; runsaasti alastomuutta; hirttotuomioita; hiljaisen kollaborationismin kauhua; sekä ahdingon ja kostonhimon synnyttämää raivoa, joka lopulta kaataa jokaisen fasistisen järjestelmän. Brittiläistä rangaistusfetisismiä on harvoin juhlittu vastaavalla rouheudella.

___

British exploitation axiom Peter Walker never wanted to admit that his women-in-prison roughie House of Whipcord did indeed have a progressive agendum, but it’s difficult to believe that he wasn’t aware of the then-current discussions concerning the possible reinstatement of corporal and capital punishment in England. Well, maybe he had nothing to say, but certainly a lot to show: A secret and highly private correctional facility for girls considered bad if not outright evil; extensive whipping sessions; lots of nudity; judicial hangings; the horror of quiet collaborationism; and the fury of anguish and avengement that topples every fascist system in the end. The British fetishization of punishment was rarely celebrated with similar grit.