Tässäpä filmi joka pisti viime vuonna ilmestyessään kansainvälisen filmifestariyleisön puurot ja vellit ansiokkaasti sekaisin: asenteellista argentiinalaista lesbopornoa, joka on tehty tavanomaisten kulttuurirahoittajien tuella ja levitetty juuri niiden kanavien kautta, jotka yleensä tuovat nähtäväksi vain tappavan tasaisen tyylikästä mukaoriginellia taidekamaa. Ei sillä että kukaan olisi kuvaillut Las hijas del fuegoa lesbopornoksi, saatika miesvihaiseksi lesbopornoksi, vaikka juuri sitä se on: tässä elokuvassa kaikki miehet ovat kusipäitä. Kaikki pornon tunnuspiirteet löytyvät: on monenlaista kehotyyppiä, tatuoitua ja lävistettyä; luvuttomasti kohtauksia joissa naiset tekevät keskenään mitä vain naiset voivat keskenään tehdä, tupladildotoiminnasta melko kilttiin bondageleikkiin; hetkellistä tylsistymistä (porno ei ole pornoa ilman tylsyyttä); selostus, joka sitoo kohtaukset yhteen narratiivilla pornoelokuvaa tekevästä maata kiertävästä henkilöhahmosta; ja lukuisia muita pieniä genren merkkejä. Ja niin pikkuporvari toisensa perään marssi ulos teatterista tai toisesta, kiroillen kuin motonsa hajottanut metsuri. Mutta kuulkaas, ei se ole pornoa kummempaa! On hyvää ja terveellistä!

Now here’s a film that last year confused the shit out of the otherwise stone-facedly blasé world of international film festival-dom: A gutsy lesbian porn from Argentina realized with money from the usual subsidizing bodies and distributed through the very same channels that normally torture you with a steady diet of disgustingly tasteful and invariably faux original arthouse flicks. Not that anybody called Las hijas del fuego by its name: Lesbian porn – misandrist lesbian porn, to be more precise, for here, all man are dicks out to create trouble for women. It’s porn, folks! And it comes with all the markings of the art: Performers of various body types inked/pierced or not; masses of scenes graphically depicting a panoply of stuff women can do with each other, ranging from a pretty hot double-dildo fuck to some mildly naughty bondage-and-pain fun; a bit of willful boredom from time to time (golden rule: no boredom no porn); a voice-over that holds the scenes together through the tale of one character’s attempts at making a porn video while traveling around the country (meta-movie, dig?); plus other, minor telltale signs of the genre served here diligently by la autrice. Many a bourgeois was seen running out of this venue or that cussing loudly like a dead drunk sailor on Saturday night. But, folks, really, it’s just porn with a bit of attitude! It’s fun! It’s healthy!