Salaperäinen mies nimeltä Takano pitää seksiklubia, jossa naiset huumataan Halcionilla uneen jotta heitä voitaisiin sitten vapaasti kiihottaa. Aihelma on tuttu jo Kawabata Yasunarin romaanista Nemureru bijo (1961), jota voidaan pitää japanilaisen nykykirjallisuuden merkkiteoksena. Siinä missä nobelisti tyytyy pohdiskelemaan miehisen voiman katoavaisuutta, Satō lähettää henkilöhahmonsa yhä oudommiksi muuttuviin kohtaamisiin – ovatko ne todellisia vai kuviteltuja, märkiä unia vai painajaisia, kukapa tietää. Postmoderneja ironioita tihkuva mestariteos, joka häikäisee kyynisimmänkin katsojan odottamattomilla kuvillaan ja ideoillaan.
—
A mysterious man called Takano runs a sex club where women get drugged with Halcion, so that they sleep while others pleasure them as they seem fit – a motive already found in one of modern Japanese literature’s most striking works, Kawabata Yasunari’s Nemureru bijo (1961). Yet, where the Nobel prize laureat wonders about the fleetingness of male prowess, Satō sends his characters into a series of ever stranger encounters – whether these are real or imagined, wet dreams or nightmares: nobody knows. One of Satō Hisayasu’s signature films: An eery, self-reflexive masterpiece full of postmodern ironies, so out-on-a-limb with its images and ideas it still dazzles even the most jaded viewer.
