Kahden hullun kaipuun täyttämän vuoden jälkeen aistillisten seikkailujen aika koittaa jälleen – Viva Erotica tulee taas 5-8.5.2022, ja ohjelma on häikäisevämpi kuin koskaan!

Tarjolla on tuttuun tapaan neljä päivää kaikenlaisen erotiikan värittämää valaistumista: valikoima ulottuu Albert Serran kuninkaallisesti kruisailevan Libertén (2019) ja Denis Côtén roisin seksiterapiakomedian That Kind of Summerin (2022) kaltaisien modernien mestariteoksien, Torgny Wickmanin huippusuositun sukupuolivalistusklassikon Mera ur Kärlekens språk (1970) ja pornon kulta-ajan Elviksen John Holmesin tähdittämän Tapestry of Passionin (1976) kautta yhdysvaltalaisen fetissi-auteur Maria Beattyn noituutta ja halua käsittelevän Spit and Ashesin (2019) kaltaisiin uuden feministipornon helmiin.

Nämä ja monet muut vievät jälleen kerran tutkimusmatkalle elokuvataiteeseen puhtaimmillaan seksin ja halun prisman kautta – ”our passion for cinema in the service of a cinema of passion!”

___

After two years of solitary melancholia and mad yearning for adventures of the sensual kind, Viva Erotica is back, and with a program more dazzling than ever!

As always, we offer four days of enlightenment and entertainment with erotica of all kinds: The program’s range stretches from modern avant-garde masterpieces like Albert Serra’s royal ode to cruising, Liberté (2019), or Denis Côté’s raunchy sex therapy comedy, Un été comme ça (2022); via a wildly popular Swedish classic of sex education cinema, Torgny Wickman’s Mera ur Kärlekens språk (1970), a stylish cum naughty private dick noir, Alan Colberg’s Tapestry of Passion (1976), and a freshly restored gem of Sweden-shot Japanese erotica, Nishimura Shōgorō’s Bockens hus / Injū no yado (1973); to a fine piece of dashingly kinky feminist porn by like US-American fetish-film autrice Maria Beatty, Spit and Ashes (2019).

All these and more shall once again explore cinema as such to its fullest through the prism of sex and desire – our passion for cinema in the service of a cinema of passion!

TORSTAI 5.5. ARISTOKRAATTISIA AHTEREITA JA JALOSUKUISTA JÖRNIMISTÄ
Kahden sosiaalisen etäännyttämisen korpivuoden jälkeen meillä kaikilla on varmaan jokseenkin samanlainen olo kuin innokkailla aristokraateilla Albert Serran omaleimaisessa kruisailun ylistyslaulussaan LIBERTÉ (2019): tässä sitä ollaan, päät täynnä ylettömän perverssejä fantasioita (ja leffan alussa näillä tyypeillä totisesti on melkoisen pervoja ideoita), mutta kun lopulta pääsemme ihmisten seuraan, ei likaisiin hommiin olekaan niin helppo ryhtyä. Siksipä tuumimme, että Viva Erotica 2022:n ensimmäisen päivän pitää alkaa tällä nimenomaisella elokuvalla. Ja kun kerran olemme tässä miljöössä, miksipä emme viipyisi hetken aatelisten ja varakkaiden maailmassa, heidän joilla on loputtomasti rahaa ja aikaa toteuttaa turmeltuneimmat himonsa. Esitelkäämme siis Ernst Hofbauerin RASPUTIN – ORGIEN AM ZARENHOF (1983), ”Koulutyttöraporttien” kummisedän ainokainen ekskursio hardcore-pornon pariin (ja meno tässä elokuvassa todella yltyy kovaksi!). Hänen hintavimmassa tuotannossaan loistokkaat vartalot nuoleskelevat, paneskelevat ja piiskaavat toisiaan ylellisissä lavasteissa. Eteeristä elokuvataidetta ja estotonta eksploitaatiota: tervetuloa Viva Eroticaan!

PERJANTAI 6.5. RUOTSALAISTA RIETTAUTTA MAAILMALLE!
Jossain vaiheessa tämän oli tapahduttava: kuinka Viva Erotica voisi olla osoittamatta kunniaa maalle, joka on tehnyt seksielokuvien eteen enemmän kuin mikään muu maa maailmassa? Myönnetään totuus: kiitos Ingmar Bergmanin, Arne Mattsonin ja vähäisempien lahjakkuuksien laumojen, seksistä tuli laadukkaan elokuvan aiheistoa. Jos 50-luvun alkuvaihetta leimasi vielä aiheiston ja tunnelmien paikallisuus (keskikesän melankolia, jne.), 60-luvun lopulle tultaessa Ruotsi oli muuntautunut seksifantasioiden tuotannon kansainväliseksi keskukseksi. Tanskalaiset seksologit Inge ja Sten Hegeler matkasivat sinne tekemään lukuisia sukupuolivalistuksen merkkiteoksia yhdessä paikallisen erotica-auteurin Torgny Wickmanin kanssa (MERA UR KÄRLEKENS SPRÅK, 1970). Ruotsalainen mestarikuvaaja ja ohjaaja Mac Ahlberg hankki myös kannuksensa Tanskassa ennen kuin palasi kotimaahan valmistamaan lukuisia pornoklassikoita, mutta tähtäsi myös ulkomaiden markkinoille kuvaamalla englanniksi (MOLLY, 1977). Ja ruotsalaisen seksi-internationalismin huipulle päästään Nikkatsu Filmsin vuosina 1971-73 Ruotsissa kuvaamien kuuden Sweden Porn -elokuvan myötä. Jo vain: japanilaisia seksi- ja irstailutarinoita pohjoismaisien esiintyjien voimin, näiden omalla äidinkielellä (BOCKENS HUS / INJŪ NO YADO, Nishimura Shōgorō, 1973)! Viva Erotica 2022:n toinen päivä paljastaa, että Ruotsi oli aikoinaan melkomoinen maa!

LAUANTAI 7.5. TUHMAA NOIRIA JA TUIMIA NOITIA
Nishimuran elokuvassa esitelty rikollinen mielenlaatu johdattaa meidät elegantisti kolmanteen päivään, joka tarjoilee mielinmäärin jännitystä rikoksen ja rangaistuksen linssin läpi nähtynä. Pete Walkerin HOUSE OF WHIPCORD (1974) on mitä harvinaisin yksilö: liberaalilla poliittisella agendalla varustettu eksploitaatioelokuva. Elokuvan tekemisen aikaan Iso-Britanniassa harkittiin ruumiillisten rangaistusten ja kuolemantuomion palauttamista, ja elokuva otti tylyn yksiselitteisen kannan näihin taantumuksellisiin pyrintöihin. Hiukkasen hyväntuulista helpotusta tarjoilee Alan Colbergin TAPESTRY OF PASSION (1976), yksi pornon kultakauden Elviksen, John Holmesin tähdittämän Johnny Wadd -elokuvasarjan eksentrisemmistä osista. Päivän päättää SPIT AND ASHES, hämmentävä sekoitus fetissipainotteista s/m-pornoa, noitakauhua ja feminististä sisaruutta. Tarina jossa tiukkapipoiset munkit saavat ansionsa mukaan, kun taas naiset löytävät lohdun ja nautinnon omasta keskuudestaan…

SUNNUNTAI 8.5. PARITTELUA JA POHDISKELUA PIENISSÄ PIIREISSÄ
Viva Erotica 2022:n neljäs päivä tulee liian nopeasti, ja loisteliaat elokuvaorgiamme saavuttavat kliimaksinsa. Päätimme lopettaa ensimmäistä päivää muistuttavaan kaksoisnäytäntöön: hieman taiteellisemmanpuoleinen nykyelokuva (UN ÉTÉ COMME ÇA, Denis Côté 2022) yhdessä samanteemaisen kaupallisen klassikon kanssa (SECHS SCHWEDINNEN IM PENSIONAT, Erwin C. Dietrich, 1979). Tämän päivän festivaalien vakiovieras, kanadalainen Denis Côté, ja edesmennyt sveitsiläinen tissi-ja-takamus -yrittäjä Erwin C. Dietrich käsittelevät molemmat eristyksissä olevia naisia – jotka edellisen elokuvassa läpikäyvät terapiaa vailla tavoitetta muutoksesta, jälkimmäisessä viettelevät (tai vain hämmentävät) miespuolisia kumppaneitaan.  Côté pidättäytyy fantastisen aistillisessa vihjailussa, kun taas Dietrich on niin suorasukainen kuin ei-hardcore-tuotannossa on mahdollista. Epätodennäköinen parivaljakko kohtaa toisensa siekailemattoman naiseuden ja uutuuden uteliaisuuden ylistyksessään Viva Erotican temmellyskentällä: aidon elokuvan turvatilassa, jossa kaikki on sallittua eikä mitään ole kielletty!