Viva Erotican vakiokävijät tuntevat jo Doris Kuhnin, joka on aiempina vuosina kuratoinut festivaalille Münchenin Werkstattkinon kokoelmiin perustuvia lyhytelokuvaohjelmia. Tällä kertaa hän tuo mukanaan valikoiman varhaisia mykkäpornofilmejä: keloja, joita yleensä esitettiin harvoille ja valituille tarkoitetuissa herraskerhoissa. Tätä taustaa vasten pidettäköön tarkemmat tiedot yllätyksenä. Varmaksi…
Alvinilla on ongelma: häntä haluavat kaikki naiset. Vesisänkyjä myyvälle kaupparatsulle tästä voi aiheutua ikävyyksiä. Alvinin eeppiseen tarinaan kuuluu myös seksileffojen kuvaamista, naispuolisia psykiatreja, nunnia, käräjillä riehumista ja kasapäin petettyjä aviomiehiä. Alvin Purple, jossa sekoittuvat iloisesti Pasolinin Il Decameron (1971) ja Hilbardin Mazurka på…
Hélène ei tule toimeen ruumiinsa halujen kanssa – mutta sitten hän saa erikoisesti terästetyn lasin maitoa… Je suis à prendre on 70-luvun ranskalaista pornoa parhaimmillaan: gallisen erotiikan mestarin Francis Leroin ohjaus, Hexagon-filmien luottonimien Brigitte Lahaien ja Karine Gambierin upeat roolisuoritukset – ja joitakin…
Myönnettäköön, että taikasauva ei ole lemmenjuoma. Kun sitä käyttelee taloon murtautunut kissavaras, jonka talon tyttären kauneus on juuri lyönyt ällikällä, se voi kuitenkin tuottaa samoja tuloksia: nyrjäyttää todellisuuden. Tämän Tuhkimo-versioinnin omaperäisyys ei rajoitu pelkästään siihen että se on musikaalikomedia: lisäksi Tuhkimon sisarpuolet ovat…
Perjantain lopuksi nähdään festivaalin hillittömin elokuva: Alberto Cavallonen tabuja rikkova Pat, una donna particolare. Cavallone on 70-luvun italialaisen pornon avant garde -nero ja musta lammas, joka tässä elokuvassa venyttää jokaista vastaantulevaa rajaa. Elokuvassa tehdään snuffia (ei oikeasti); kääpiö muuttuu tummaksi komistukseksi joka nussii…
Vuoden 2016 Viva Erotican rakastetuimpia elokuvia oli Imaoka Shinjin pink film -musikaali Onna no Kappa – Underwater Love (2011). Samana vuonna, tavatessamme Muumi-paitaisen Imaokan tokiolaisissa juhlissa, mestari esitteli meille toisen fennofiilin: näyttelijän ja baarinomistajan Hayami Kyōkon. Tsugunai. Shinjuku Golden-gai no onna on Hayamin…
Tinto Brass on ollut italialainen instituutio jo puoli vuosisataa: 60- ja 70-luvuilla hänet tunnettiin provokaattorina, jonka seksillä kyllästettyjä genretuotoksia nostettiin isoilla festivaaleilla sodanjälkeisen elokuvataiteen merkkiteoksiksi; mutta 80-luvun puolivälin jälkeen Brassista tuli kansallinen setämies, jonka tuoreempia töitä alettiin kohdella lähinnä tekotaiteellisina seksifilmeinä, joiden varjolla…
Gary Graverin ura on varmaankin omituisimpia Hollywoodin ulkopuolella: 70-luvulla hän oli pääkuvaajana aikalailla kaikissa Orson Wellesin keskenjääneissä projekteissa, ja kuvasi samalla aikakauden suosituimpia pornofilmejä Robert McCallumin nimellä. Garage Girls on hyvä esimerkki Graverin tuotannon riehakkaammasta päästä. Tässä ainutlaatuisessa panokomediassa nähdään autokorjaamotyöläisinä pornon kultakauden…
Holger Harrivirran Sauna-dokumentti, joka viittaa lähes joka kuvallaan kansallisromanttisen taiteen merkkiteoksiin, vetoaa katsojaan alitajuisella tavalla. Väreitä taas on suomalaisen elokuvahistorian oudoimpia ja samalla lumoavimpia teoksia: saduksi naamioitu seksiseikkailu, jossa yksinäinen kalastaja antautuu vedenneitoparven vietäväksi. — There’s something subliminally sexy if not outright dirty…
Joitakin vuosia sitten Susanna Paasonen (FT) julkaisi esseen paikallisen videopornon kansallisylpeyteen vetoavista piirteistä. Hän löysi pitkiä ja tarpeettomia otoksia siniristilipusta, seksiä kaikille suomalaisille tutuissa maisemissa, ja paljon perisuomalaiseksi tunnistettavaa käytöstä. Viva Erotican luennollaan Paasonen kertoo havainnoistaan runsaiden esimerkkien avulla. — A few years…
Onko Teuvo Tulion Sensuelasta enää mitään uutta sanottavaa? Tämä läpeensä hämmentävä Rakkauden ristin (1946) uusintaversio yhdistää saamelaismystiikkaa ja jatkosodan kuvastoa. Kuten jokaisen suuren mestarin viimeinen työ, elokuva näyttää vain oleellisimman, pakkomielteisellä ja silti jotenkin viattomalla tavalla, jonka äärellä katsoja ei voi muuta kuin…
70-luvun lopulla pelkät isot tissit eivät enää riittäneet säväyttämään, joten jopa Russ Meyer, joka oli mieluummin vihjaamiseen kuin näyttämiseen mieltynyt, joutui tuottamaan rajumpaa tavaraa. Uransa pornografisimmassa elokuvassa hän päästi mielikuvituksensa täysin riehaantumaan. Radiosaarnaaja Eufala ratsastaa Martin Bormannilla ruumisarkussa! Lavonia etsii vaginaalista seksiä ja…
60-luvun puolivälistä alkaen James Herbert keskittyi elokuvissaan vain yhteen lajiin: alastonkuvaan. Tässä valinnassa hän on ainoa laatuaan. Hän löysi mallinsa lähiympäristöstään: ensin ystäviä, myöhemmin opiskelijoita ja heidän ystäviään. Mallit olivat iältään aina kahdenkymmenen pinnassa. Herbertin ja mallien väliseen sopimukseen kuului, että tapaamisissaan he…
1960-luvun lopulla Warholin elokuva on löytänyt uudelleen tarinankerronnan ilot. Supertähdet poseeraavat ja astahtelevat, tiputtelevat ilmeisen hetkessäsyntyneitä repliikkejä, päätyvät merkityksellisten aukkojen ja outojen murtumien tauottamiin dialogeihin. Kaikesta tästä huokuu lähes kestämätön tarkoituksellisuuden paino – jopa ladosta laitumelle kävely vaikuttaa kovan luokan coolness-harjoitukselta silloin kun…
Elokuva-alan tähdenlento Cleo Übelmann, Mano Destran tähti ja auteur, on tehnyt vain tämän yhden elokuvan. Teos eli lyhyen hetken 1980-luvun hohteessa vain kadotakseen uudelleen – mitä ei voi pitää elokuvan itsensä vikana, näyttäähän Mano Destra tänä päivänä paremmalta kuin koskaan. Teos kiiltää jäisenä…