Nimikkeet kertovat tärkeimmän: Anal Debauchery 3 (2012; Gazzman), Rocco’s Abbondanza 2: Big Boob Bonanza (2012; Rocco Siffredi), Babysit My Ass 3 (2013; Joey Silvera), Private Specials 75: 7 Anal Nympho Nurses (2013; Frank Thring), LeWood’s Real Anal Booty Calls (2014; Mark Wood) ja, ehkä lyyrisimmin, Please Fuck My Ass 2 (2014; Lexi Sindel). Vai kertovatko? Tässäkö on Valentina Nappi, listattujen nimikkeiden valovoimainen tähti ja anaaliseksin legenda? Ja onko tämä jotenkin ristiriidassa sen kanssa, että Nappi kirjoittaa myös poliittista kolumnia vasemmistolaiseen MicroMega-aikakauslehteen? Monica Stambrini halusi tietää, millaisena Valentina Nappi näyttäytyisi hänelle ja hänen kameralleen. Hän vietti yhden illan Nappin ja tämän ystävän kanssa. Lopputulos on yksi nykyelokuvan herkistävimmistä seksin kuvauksista – voltairelainen seos auvoa, yllättävää kainoutta, voimallista naintia ja höpsönhellää puhetta.
—
The titles say it all: Anal Debauchery 3 (2012; Gazzman), Rocco’s Abbondanza 2: Big Boob Bonanza (2012; Rocco Siffredi), Babysit My Ass 3 (2013; Joey Silvera), Private Specials 75: 7 Anal Nympho Nurses (2013; Frank Thring), LeWood’s Real Anal Booty Calls (2014; Mark Wood), and maybe the most poetic Please Fuck My Ass 2 (2014; Lexi Sindel). Or do they? Is Valentina Nappi all the films lit up by her luminous presence and butt-fuck bravado? And must these films stand in stark contrast to Nappi’s work as a political columnist for MicroMega, an important left-wing intellectual bimonthly? Monica Stambrini wanted to know who Valentina Nappi would be in front of her camera and so she spent a night with the star and her friend with benefits. The result: One of the most moving depictions of sex in recent cinema – a Voltairian masterpiece of mirth and surprising modesty, vigorous fucking and delightfully silly tender talk!
