Leopold von Sacher-Masochin kuolematon tarina, Venus im Pelz (1870), uuden saksalaisen elokuvan tyyliin: pistävää, posketonta, ehdottoman tyylitajuista psykodraamaa. Dominatrix-Wandan performanssitaiteeksi muuntuneissa sessioissa nähdään orjana muunmuassa Peter Weibel, suuri taidepersoona, jonka tällä kertaa on nieltävä kaikki; ja Udo Kier, jonka Gregor on mahdollisesti elokuvahistorian mieleenpainuvin. Loppu on silkkaa petosta ja tosirakkaudelle antautumista.
—
Leopold von Sacher-Masoch’s immortal tale, Venus im Pelz (1870), done the very late Young German Cinema way as a piercing psychodrama with canes and chains, all tongue in cheek, a bit heady, slightly campy, and very, very cool with a mildly disdainful sneer. Wanda, here, is a dominatrix who turns her very public sessions into performance pieces – fittingly, one of her slaves is portrayed by Peter Weibel, art scene zampano extraordinaire who for once has to swallow it all; Udo Kier, all the while, delivers the maybe most memorable Gregor in world cinema. The end is all betrayal, and the pleasure of losing out to true love…
