Antonio on liikemies, jolle kelpaa vain hurjin ja kummallisin. Hän löytää Marian, kauttaaltaan karvaisen naisen joka elää luostarissa piilossa ihmisten julmuudelta, ja tarjoaa tälle mahdollisuutta nähdä maailmaa – ja tulla nähdyksi. Ensin Maria on Antoniolle vain koulutettava eläin, mutta vähä vähältä mies joutuu karvaisen naisen viattomuuden pauloihin. Sydämeltään The Ape Women on vino rakkaustarina. Samalla se on yksi italialaisen surrealistisuuruuden Marco Ferrerin hienoimpia elokuvia. Esitämme elokuvan erittäin harvinaisena ohjaajan versiona, jonka loppukohtaus ylitti paikallisten sensoreiden sietokyvyn.
—
Antonio is an old-school zampano: Everything for a shock – nothing less than a gasp of intoxicated disgust will do. When he finds Maria, a woman covered in hair, hidden in a convent from the cruelties of men, he makes her an irresistible offer: To finally see the world – and be seen by its inhabitants. At first, Maria is little more than an animal to him, a creature to train, but ever so slowly, Maria gets under his skin with her wild-eyed innocence, and into his heart – ‘til he’s pussy-whipped (if still a cantankerous bull-shitter). In its heart of hearts, The Ape Women is a perverse love story, and one of the greatest films by Marco Ferreri, postwar Italian cinema’s surrealist genius. We’re screening a rarely seen director’s cut, the ending of which was too devastating for the local censors…
