Siinä missä tanskalaiset tekivät pornosta kansanviihdettä, amerikkalaiset mullistivat taide-elokuvan kenttää. Hyvän ja huonon maun rajat olivat toki jo valmiiksi melko hämäriä – innostuihan Andy Warholkin Mac Ahlbergin elokuvasta Jeg – en kvinde (1965) niin, että teki sille oman tribuuttinsa (I, a Man, 1967). Orgian päättäminen amerikkalaisiin aarteisiin lienee oikein ja kohtuullista. Warholin täytyy tietenkin olla mukana: hänen kulmikas mutta raukea western Lonesome Cowboys (1968) on pop-herkkua cinefiileille. James Herbertin tuotantoa esittelevässä katsauksessa nähdään kuvataiteiden ja elokuvan estetiikkaa yhdistäviä lyhytelokuvia: Herbert ei neljän vuosikymmenen aikana ohjannut mitään muuta kuin alastonkuvauksia. Hänen luonnosmaisissa filmeissään tyrmäävien kauniiden nuorten kuvat tuovat yhteen hetken innoituksen ja ikuisuuden kaipuun. Orgiat päättyvät ihanaan pöljyyteen: Russ Meyerin Beneath the Valley of the Ultra-Vixens (1978) on kuumeisen editoinnin ja absurdien kuvankäänteiden juhlaa, ja samalla ylistyslaulu melonien mehukkuudelle. Mestarilta saamme kotisänkyyn viemisiksi yläpainoista filosofiaa ja narttujen viisautta.
—
What the Danes did for pornographic film as general entertainment, US off cinema in its many shades did for its high-brow variety between underground and avant-garde. Although, as ever so often, the seemingly well-separated levels of taste and distinction are closer to each other than we might think – wasn’t eg. Andy Warhol so impressed by the success of Mac Ahlberg’s Jeg – en kvinde (1965) that he made his very own rent boy-riff on the subject called I, a Man (1967)? Therefore, closing the orgy with a few treasures from the mighty chest of US erotica apart seemed like a sensible idea. Warhol was a must here, with his idiosyncratically irascible cum lazily languid take on the Spaghetti Western-craze, Lonesome Cowboys (1968): the true cinephile’s pop piece of choice. A program of shorts offers a glimpse at the universe of painter-filmmaker James Herbert who for some four decades filmed nothing but cinematic nudes – brief sketches of invariably stunning youngsters where the moment’s inspiration and a yearning for something eternal and transcendental become one. To end on a high note of goofy delight and madcap inspiration, nothing could be better than late Russ Meyer – Beneath the Valley of the Ultra-Vixens (1978) is a feast of delirious editing and absurd visual puns, as well as a final paean to the power and the glory of the quarktasche at her most zaftig. The master himself sends us home, to bed, with a long monolog full of top heavy philosophy and vixen wisdom.
Sunnuntai 15.5.2016 AMERIKAN HELLYYS / THE AMERICAN TENDERNESS
70-luvun lopulla pelkät isot tissit eivät enää riittäneet säväyttämään, joten jopa Russ Meyer, joka oli mieluummin vihjaamiseen kuin näyttämiseen mieltynyt, joutui tuottamaan rajumpaa tavaraa. Uransa pornografisimmassa elokuvassa hän päästi mielikuvituksensa täysin riehaantumaan. Radiosaarnaaja Eufala ratsastaa Martin Bormannilla ruumisarkussa! Lavonia etsii vaginaalista seksiä ja…
60-luvun puolivälistä alkaen James Herbert keskittyi elokuvissaan vain yhteen lajiin: alastonkuvaan. Tässä valinnassa hän on ainoa laatuaan. Hän löysi mallinsa lähiympäristöstään: ensin ystäviä, myöhemmin opiskelijoita ja heidän ystäviään. Mallit olivat iältään aina kahdenkymmenen pinnassa. Herbertin ja mallien väliseen sopimukseen kuului, että tapaamisissaan he…
1960-luvun lopulla Warholin elokuva on löytänyt uudelleen tarinankerronnan ilot. Supertähdet poseeraavat ja astahtelevat, tiputtelevat ilmeisen hetkessäsyntyneitä repliikkejä, päätyvät merkityksellisten aukkojen ja outojen murtumien tauottamiin dialogeihin. Kaikesta tästä huokuu lähes kestämätön tarkoituksellisuuden paino – jopa ladosta laitumelle kävely vaikuttaa kovan luokan coolness-harjoitukselta silloin kun…